Saavun Krog16 eteen kevyen tihkusateen saattelemana. Pian iloinen hymy täyttää oviaukon, kun ravintolapäällikkö Maria avaa oven päästääkseen minut sisälle. Vastapaistettu leipä tuoksuu ja keittiöstä kuuluu ääniä. Ravintolassa tehdään jo esivalmisteluita alkavaa lounasta varten. Maria, Vuoden Tarjoilija 2013, on lupautunut haastateltavakseni samalla, kun hoitaa aamuun kuuluvia tehtäviään.
Miten kesä meni? Entä missä työskentelet tällä hetkellä?
Kesä meni vikkelästi. Lomailin alkukesän juhannukseen saakka Indonesiassa, jonka jälkeen aloitin jokakesäisen festarikiertueeni. Lisäksi kävin Haapavedellä Kulttuurikartano Pekan Pirteillä auttamassa majoitustoiminnassa sekä aamiaistarjoilujen ja kahvilanpitämisen hoitamisessa Haapavesi Folk Music Festivalsin aikoihin.
Tällä hetkellä työskentelen ravintolapäällikkönä täällä Helsingin Munkkisaaressa ravintola Krog16:sta. Kyseessä on yksityisomisteinen moderni kokous- ja tilausravintola, jossa arkisin tarjoamme maittavaa ja vallan suosittua lounasta klo 11-14 välisenä aikana. Muina aikoina ravintolatilat toimivat erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien näyttämönä. Ravintolan kivijalkatoiminnan lisäksi teemme cateringia. Keittiömme tyyli on tehdä modernia skandinaavista ruokaa, johon on haettu twistiä Espanjasta ja Ranskasta. Sijaintsemme täällä Munkkisaaren telakan kyljessä, Eiran ja Hernesaaren rannan välissä.
Maria, olet ensimmäinen Vuoden Tarjoilija -kilpailun voittaja. Mitä vuoden 2013 kilpailusta muistuu mieleesi?
Vuoden 2013 kilpailu oli kaksipäiväinen sisältäen semifinaalin ja finaalin. Kilpailijoita oli yhteensä 12 ja finaalin jatkoi meistä kuusi. Kilpailutehtävinämme oli serviisin hoitaminen, ruoan ja juoman yhdistäminen, dekantointi, baariosuus ja kahviosuus eli niitä asioita, joita tarjoilijan jokaviikkoisessa työssä tavallisesti tarvitaan. Lisäksi semifinaalissa meillä oli saliruoanvalmistusta, jonka koin yhdeksi omaksi vahvuudekseni. Kokkikilpailijaparina minulla oli finaalissa Ismo Sipeläinen, joka sijoittui kilpailussa hopealle. Erik Mansikasta tuli Vuoden Kokki 2013. Ismo voitti kuitenkin Vuoden Kokki -kilpailun myöhemmin vuonna 2015 ja oli Suomen Bocuse d’Or -edustaja vuosina 2018-2019.
Vuoden Tarjoilija -kilpailun tunnelma oli mukava ja ystävällinen. Kilpailijat olivat ehtineet tutustua toisiinsa ennen kilpailua järjestetyssä koulutuspäivässä, johon itse en päässyt työkiireiden vuoksi. Asuin tuolloin Lapissa Sirkan kylällä ja talvisesonki kävi kuumimmillaan. Kilpailun ajan majoituspaikassa huonetoverinani oli tuolloin Kata Schecter, jonka kanssa mittelöimme myös finaalissa. Katan kanssa ystävyys onkin jatkunut kilpailusta lähtien.
Mitalikolmikossa oli lisäkseni Toni Yksjärvi, joka voitti kilpailun seuraavana vuonna ja Saara Alanderista tuli Vuoden Tarjoilija 2015. Kilpailun erikoispalkinnoista mikään ei osunut kohdalleni, mutta voittajana sain silloiselta kilpailun viiniyhteistyökumppanilta erittäin antoisan opintomatkan Espanjaan viinitiloille ja MaRa ry:n Henrik Bitten stipendirahaston myöntämän 5000 euron arvoisen apurahan, jonka avulla kävin viinimestarikoulutuksen ja baristakursseja. Tallessa on myös saamani iso ja sympaattinen puusta tehty mitali.
Mistä kipinäsi kilpailemiseen on saanut alkunsa?
”Olen aikalailla kilpailuhenkinen. Tulen isosta perheestä ja jo junnuna sisarusten kanssa osallistuimme kesäisin yleisurheilukisoihin. Sisarusten joukosta löytyikin aina kirittäjä ja oman luonteen päälle häviäminen ei ollut kovin mieluista puuhaa. Vanhemmiltani olen aina saanut tukea kilpailemiseen ja muutoinkin kilpailutoiminnassa mukana olemiseen. Lukuunottamatta vuosia 2016 ja 2017 vanhempani ovat aina olleet myös Vuoden Tarjoilija -kilpailun kisakatsomossa mukana. Lainatakseni isäni sanoja ”Näihin kilpailuihin on alkanut jäämään koukkuun, näitä on mukava seurata.
Opiskelin aikoinani Haapaveden ammattiopistossa ravintolakokin koulutusohjelmassa tehden kaksoistutkintoa Haapaveden lukiossa. Silloisen opiskelukaverini kanssa meillä oli kaksi tavoitetta: lähteä ulkomaille työharjoitteluun sekä osallistua Taitaja-kilpailun ravintolakokki-sarjaan. Kummallakaan ei ollut kokemusta ammattitaitokilpailuista, mutta saimme päähänpiston, että haluamme päästä kilpailemaan ja opettajamme innostui ajatuksesta.
Monet illat treenasimme ammattikoulumme opetuskeittiössä kellottaen treenisuorituksiamme ja marraskuussa 2008 kilpailimme lopulta Rovaniemellä järjestetyissä Taitaja 2009 -kilpailun ravintolakokki-sarjan semifinaalissa. Kilpailussa pääraaka-aineena meillä oli mm. hirven jauheliha ja lakka, joista meidän tuli valmistaa pääruoka- ja jälkiruoka-annoksia. Muistan elävästi sen, kun höyry-paistouunin höyryominaisuus meni rikki ja assistenttini kanssa virittelimme uuniin vesiastioita, jotta pystyttäisiin mukailemaan höyrypaistoa mahdollisimman hyvin ja saisin hirvenliharullani kypsymään suunnitelmien mukaisesti. Lisäksi raaka-aineena ollut lakka loppui kohdallani kesken, sillä en hoksannut heti alkuun hamstrata kylmiöstä itselleni riittävää määrää marjoja ja ne karkasivat parempaan talteen. Kilpailukoitosta seuraamassa ollut kyseisen rakennuksen talonmies lähti vauhdilla hakemaan kotoaan pakastimesta lakkoja, jotta pääsin jatkamaan kilpailusuoristustani. Kärkisuorituksiin ei meistä kumpikaan opiskelukaverini kanssa lopulta yltänyt, vaan jäimme jonnekin keskivaiheille. Näitä semifinaaleja järjestettiin ympäri Suomea ja jokaisesta semifinaalista kaksi parasta pääsi mukaan finaaliin.
Keväällä 2009 kaksoistutkintoni valmistui ja syksyllä muutin Jyväskylään ja aloitin tarjoilijan opinnot Jyväskylän Gradiassa. Ensimmäisellä kouluviikolla opettajani kysyi minulta kiinnostusta lähteä mukaan nk. kilpailurinkiin, jossa valmentaudutaan Taitaja 2010 tarjoilija-lajiin. Sisuunnuin Rovaniemen reissusta sen verran, että halusin ehdottomasti lähteä mukaan!
Suoritukseni Taitaja 2010 -kilpailun semifinaalin tarjoilija-lajissa jäi hiuskarvan varaan. Olin semifinaalin kolmas ja piste-ero toiseksi tulleeseen eli finaaliin päässeeseen kilpailijaan oli alle yksi pistettä. Tämäkös ärsytti suunnattomasti, etenkin kun Taitaja-kilpailuihin oli tuolloin ikärajana muistaakseni 19 tai 20 vuotta ja tiesin, että seuraavana vuonna olisin liian vanha osallistumaan. Opettajani näki kuitenkin potentiaalia minussa ja pyysi minut mukaan MM-kisoja varten suunnattuun valmennusrinkiin, johon lähdin mukaan.
MM-kilpailun kilpailutehtävät koostuivat erilaisista palvelutilanteista sekä hyvin tiukkaan aikataulutetuista teknillisistä tehtävistä ja tuotetuntemuksesta. Treenasin yksin sekä yhdessä valmentajani Tuija Auramon kanssa koululla, kotona, töissä, treenikisoissa sekä erilaisissa valmennusympäristöissä. Huomasin tiiviin treenikauden aikana saavani apua, jota sain suorittamastani ravintolakokin tutkinnosta. Saliruoanvalmistuksessa veitsenkäsittelytaitoni olivat hyvät, työskentely sulavaa ja raaka-ainetuntemus tuttua. Toki piti tehdä hienosäätöä sen suhteen, kuinka työskennellään salissa vs. keittiössä.
Treenaamisen lopputuloksena saavutin vuonna 2011 Lontoossa järjestetyissä nuorten ammattitaidon MM-kisoissa (WorldSkills) hopeamitalin ja lisäksi minut palkittiin koko Suomen ammattitaitomaajoukkueen parhaimpana kilpailijana (The Best of Nation). Tämän jälkeen toimin valmennusapuna uusille kilpailutaivalta aloittaville nuorille sekä erilaisissa tuomarointitehtävissä.
Kuullessani, että Suomeen oltiin järjestämässä ensimmäistä ammattilaisille suunnattua tarjoilijakilpailua, Vuoden Tarjoilija 2013 -kilpailua, hain mukaan lähettämällä ennakkotehtävät. Ilo oli suuri, kun sain puhelun kilpailuorganisaatiolta, että olin päässyt mukaan semifinaaliin. Kilpailusta napsahti voitto ja tätä seurasi edustuspaikka ensimmäisissä ammattilaistarjoilijoille suunnatuissa PM-kisoissa eli Nordic Waiter 2014 -kilpailussa. Sijoituin kolmanneksi ja sain erikoismaininnan ”The Best Performing of The Champagne Sapling” eli paras suoriutuminen samppanjapullon aukaisusta sapelilla.”
Maria sinulla on myös kokemusta yrittäjyydestä kotipaikkakunnallasi Haapavedellä. Miten Kulttuurikartano Pekan Pirtit toiminta liittyy sinuun?
”Äitini Marjatta Suihkonen on toiminut pitkään taidekehystäjänä ja isäni Pekka Suihkonen on toiminut yli 30 vuotta soitinrakentajana. Taide & Kehys M. Suihkonen ja isäni verstas ja kivijalkaliike Jousisoitin P. Suihkonen Ky sijaitsevat Haapavedellä, jossa vanhempani pyörittävät yhdessä perheomistuksessa olevaa majoitus- ja juhlapalveluyritys Kulttuurikartano Pekan Pirttejä. Majoituskäyttöön hirsipirtin ylisillä löytyy kesäajan vinttikammareita sekä täysvarusteltu huoneisto. Isäni on rakentanut majoituspuolen hirsirakennukset ja äitini huolehtii niiden somistuksesta.
Eräs talvi vanhempani olivat käymässä Raahessa asuntoautollaan ja päättivät iltahämärissä lähteä potkukelkalla kiertelemään ympäri Raahea ihastelemassa vanhoja hirsirakennuksia. Tuo potkukelkkareissu oli käännekohta kaikkeen. Sen aikana he saivat tietoonsa, että 1800-luvulta peräisin oleva Raahen vanha rukoushuone olisi purku-uhan alla ja siitäkös se ajatus sitten lähti! Ei aikaakaan, kun isäni ajoi traktorilla Haapavedeltä paikan päälle ja purki monen monta lavettikuormallista rakennuksen hirsiä kyytiin ja ajoi ne talvipakkasella Haapavedelle kotipihan perälle pinoon ajatuksena oman hirsimökin rakentaminen. Hirret piti käsitellä ja salvata uudelleen ja lopputuloksena isä rakensi niistä kaksikerroksisen luhtiaitan, jonka yläkertaan muodostui kolme tunnelmallista vinttikammaria ja alakertaan salin, jonne mahtuu tilaisuuden luonteesta riippuen n. 40 henkilöä. Seuraava hirsikuorma hankittiin Teerijärveltä, joka vielä odottaa pystyttämistään.
Lisäksi pihapiirissä on aiemmin omakotitalona toiminut rakennus, jonka yhteydessä toimii nimeäni kantava Marian Kahvila, jonka perustin syksyllä 2013. Toimintani noteerattiin Haapaveden kaupungin toimesta ja he palkitsivat minut Nuori Yrittäjä 2013 -palkinnolla. Tämä jos mikä antoi lisää uskoa omaan tekemiseen ja pääsin toteuttamaan itseäni usealla eri osa-alueella. Kahvilan perustana toimii ajatus hemmotella paikallisia ja lähiseutujen asukkaita itse valmistetuilla, suussa sulavilla leivonnaisilla ja muilla herkuilla, joiden myötä pääsen ylläpitämään omaa keittiöpuolen ammattitaitoani. Hyödynnämme kulloinkin sesongissa olevia raaka-aineita. Omalla pihamaallamme kasvaa mm. raparpereja, mansikoita, tomaatteja, porkkanaa, perunaa, erilaisia yrttejä, viinimarjoja, syötäviä kukkia jne.
Tiloissa järjestämme myös kokouksia, erilaisia perhejuhlia ja pikkujouluja. Nykyisin Marian Kahvila toimii tilauksesta ja on keskittynyt avaamaan ovensa Pekan Pirttien tapahtumien yhteydessä. Muuna aikana tilat ovat muokkaantuneet juhlapalvelun käyttöön.”
Seuraava Vuoden Tarjoilija -kilpailu järjestetään 12.-13.3.2020 Gastro-messuilla Helsingin Messukeskuksessa. Millaisia toiveita sinulla on kilpailun tulevaisuuden suhteen?
”Olen ollut Vuoden Tarjoilija -kilpailussa mukana sen historian syntyajoilta saakka, jonka ansiosta olen päässyt näkemään aitiopaikalta kilpailun kehityskaaren ja erilaiset vaiheet. Vuoden Tarjoilija -kilpailu kokoaa yhteen ravintola-alan huippuammattilaisia niin kilpailijoiden, tuomareiden, järjestäjäorganisaation kuin yhteistyökumppaneidenkin puolelta. Kilpailujohtajana toimiminen ylläpitää omaa ammatillista osaamistani laajasti eri osa-alueilla. Projektityöskentely on minulle luonteenomista ja tarjoaa vaihtelevia haasteita, joihin mielelläni tartun. On ihanaa työskennellä tällaisten huippujen kanssa!
Kilpailulle toivon pitkää jatkumoa, tasaisia hakijamääriä ja entisestään tunnettuuden kasvua. Olisi upeaa nähdä, että kilpailutoiminta kiinnostaisi ja rohkaisisi yhä laajempaa joukkoa salipuolen ammattilaisia tuomaan omat taitonsa esille ja että he haluaisivat haastaa omaa osaamistaan tälläkin ”pelikentällä”. Tehtävien runko saattaa olla samankaltainen aikaisempiin vuosiin nähden, mutta mukana on aina hieman jotain uutta ja yllätyksellistä, jotta myös aikaisempina vuosina kilpailuun osallistuneet saavat kilpailusta jotain uutta itselleen.
Vuoden Tarjoilija -kilpailun historia on myös osoittanut, että se kirkkain mitali voi vaatia useamman osallistumiskerran. Kilpailuun mukaan hakemista miettivien uusien tulokkaiden ei kannatakaan liikaa miettiä sitä, että uskaltaako lähteä mukaan, jos siellä voi on aikaisempina vuosina kilpailleita henkilöitä. Vuoden Tarjoilija -kilpailu on kilpailemisen lisäksi mukava verkostoitumistapahtuma, johon kilpailijoille kuuluu myös koulutuspäivä. Tällöin pääsee aitiopaikalla tutustumaan kilpailuun tuleviin yhteistyökumppaneiden tuotteisiin, koneisiin ja laitteisiin sekä mihin kilpailijoihin. Tilaisuudet ovat myös poikineet työelämässä monipuolisia mahdollisuuksia erilaisiin yhteistyökuvioihin.
Miten pidät huolta omasta jaksamisesta töiden ohella?
”Olen aikamoinen työmyyrä ja kesäisin työtahtini paisuu välillä järjettömyyden puolelle. Vastapainoa uraelämälleni haen luonnossa liikkumisesta, seinäkiipeilystä ja laitesukelluksesta. Etenkin kiireisenä festarikesänä hyvänä aivojen nollauksena toimii seuraava: kumpparit jalkaan, ämpäri ja poimuri auton peräkonttiin ja keula kohti mustikkametsää.
Olen myös valikoinut elämääni sellaisia urheilulajeja, jotka ohjaavat keskittymisen vain ja ainoastaan siihen hetkeen, jolloin mitkään työasiat eivät saa sijaa mielestäni. Elämässäni on myös sellaisia ystäviä, jotka ovat työelämäni ulkopuolelta. Tällöin puheenaiheet ovat jossain muualla, kuin päivittäisessä työssä. Muita ajatuksenaiheita saan myös lukemalla kirjoja ja katsomalla dokkareita.
Pikkuhiljaa herättelen myös nuorempana aloittamaani soittoharrastusta henkiin. Soittaminen jäi muuttaessani aikanaan Helsinkiin, mutta helposti mukana kulkevan ukulelen avulla musiikki on jälleen palaamassa. Kaiken kaikkiaan nuoruudessani olen soittanut ja opiskellut useampaa eri soitinta kuten viulua, pianoa, harmonikkaa, kitaraa ja rumpuja. Soittoharrastukseen kynnys oli matala, koska perheessämme kaikki soittivat ja jos jokin soitin uupui, niin isä joko rakensi sellaisen (esim. minulle oman viulun) tai hankki musiikkiliikkeensä kautta.
Aloitin musiikkiopinnot ”vaahtosammuttimen kokoisena” eli pikkujunnuna viulutunneilta. Soitin sekä yksityistunneilla että pelimanniryhmissä ja orkesterissa. Jokakesäinen perinne oli osallistua folk-kursseille ja esiintyä Haapavesi Folk Music festareilla. Viulun rinnalle muutamien vuosien jälkeen tuli piano. Viulua kerkesin soittamaan 11 vuotta ja pianoa kuusi vuotta. Rumpalinakin toimin seitsemän vuoden ajan ja kerkesin olla osa muutamaakin eri kokoonpanoa, joista mm. lyömäsoittajana puhallinorkesterissa ja toisen kokoonpanon kanssa levytimme ja kävimme jenkeissä tekemässä kiertueen osana siellä järjestettyä suomalaisen musiikin tapahtumaa.”
Marian syysterveiset lukijoille:
”Luonto on kauneimmillaan juuri nyt. Nautitaan valosta, väreistä ja rauhasta, jota se meille tarjoaa! Upeaa syksyn aikaa kaikille!”
Päätämme Marian kanssa haastattelun yhteiseen kahvihetkeen. Hetkeä myöhemmin Maria avaakin iloista energiaa puhkuen ovet ensimmäisille lounasta kaipaaville asiakkailleen.
Kisakuvat Manne Stenros, Aleksi Tuomola ja Santeri Stenvall. Krog16 ja Kulttuurikartano Pekan pirtit kuvat Kirsi Yazan, soitinkuva Maria Suihkonen.
