Kesäkuussa Vuoden Tarjoilija 2017 Ronny Malmberg karisti Suomen pölyt jaloistaan ja lähti kohti uusia tuulia tai pikemminkin, kohti uusia surffaus aallokkoja toiselle puolelle maailmaa, Australiaan. Olimme Ronnyyn yhteydessä ja kysyimme miten elämä uudessa kulttuurissa maistuu.
”Australiassa on homma lähtenyt pyörimään niin kotoisasti, ettei edes huomaa yhdeksän viikon vierähtäneen. Keskellä Australian ydintalvea aurinko paistaa joka päivä ja lämpötila heiluu siellä 20 hujakoilla. Ihan Suomen kesän hellelukemiin ei siis olla päästy, mutta odottakaahan vaan! Jos täällä vuoden haluaa työviisumilla pyöriä, niin talvella on ehdottomasti paras tulla. Lämpötilashokki on pienimmillään ja asunnon löytää helposti. Kesän tullessa lokakuussa Bondi Beach lähes kaksinkertaistuu väkimäärältään ja seitsemän kuukauden mittainen helle voi alkaa.
Tomi Björckin ja Samuel Colen perustama Blanca Bar & Dining on kotikontuni ensimmäiset kuusi kuukautta. Blanca tarjoaa Japanilais-Välimerellisiä makunautintoja noin 55 asiakaspaikallaan. Asun kahden kadun päässä, joten työmatkaan vierähtää huikeat viisi minuuttia. Työympäristö on hyvin monikansallinen ja kollegoita löytyy Suomi-kavereiden lisäksi mm. Brasiliasta, Italiasta, Japanista, Kolumbiasta ja tietenkin Australiasta.
Asiakkaat valuvat Etelä-Eurooppalaiseen tapaan ravintolaan vasta seitsemän jälkeen illalla. Kukaan ei tule ennen klo 19.00 syömään, ellei liikenteessä ole suomalaisia. Tämä tietenkin johtaa siihen, että meikäläisen tapaiset tuntityöläiset tulee duuniin vasta kuuden-seitsemän paikkeilla. Työpäivä on siis melko lyhyt, sillä ravintola on tyhjä keskiyöhön mennessä. Hommahan sopii mulle kuin nakutettu, siinähän on koko päivä aikaa surffailla, treenata ja ulkoilla – sitä mitä tänne tultiin hakemaankin. Auringon laskiessa työilta alkaa.
Vuoden Tarjoilija 2017 Ronny Malmberg työpaikkansa Blanca Bar & Diningin terassilla.
Olen tarjoilijan hommien lisäksi päässyt myös cocktailien tekoon kiinni. Kansainvälisten reseptiikkojen ja 4cl mittojen puuttumisen myötä pitää vähän opiskella asioita uusiksi. Asiakkaat nauttivat myös verrattaen paljon klassikkojuomia. Margaritoja valmistan täällä Suomeen verraten 100-kertaisen määrän. Vahvana kakkosena tulee Negroni.
Peruspalkka on Ausseissa hyvä ja myös tippiä tulee mukavasti, yleensä n. 10 % laskusta. Eläminen ja asuminen on kallista, koska vuokrat ovat kaksin kerroin kovemmat, kuin Helsingissä ja ihan perus ruokakassistakin maksaa helposti $80 eli n. 50 €.
Bondi Beach on vahvasti vapaa-ajan kaupunginosa, joten liikemiehiä näkyy harvakseltaan. Kysynnän siis muodostaa lähes kokonaan ns. oman rahan asiakkaat. Fine diningia ei juuri näe, paitsi Sydneyn keskustassa. Sen sijaan burgerit ja pizzat jylläävät vahvasti. Paikalliset vaikuttavat hullaantuneen italialaiseen ruokaan samalla, kun sushit ovat menneen talven lumia. Erikoisruokavalioita ja allergioita täällä kohtaa himpun verran vähemmän, kuin Suomessa. Mainittakoon, että myös ”pescetarian” eli lihaton ruokavalio on täällä todellinen hitti. Näitä kohtaa päivittäin useita!
Vapaapäivän vastaan tullessa tykkään itse syödä aasialaisittain ja tuoreita mereneläviä. Kala- ja äyriäiskanta Tyynessä valtameressä on hieman mittavampi verrattuna mitä Suomenlahdesta nousee. Kotona on tullut kokkailtua muun muassa tonnikalaa, merikrottia, hummeria ja merirapua.
Paikallinen Alko eli Bottle Shop on pullollaan Aussiviinejä, joiden valloitus ja opiskelu on oma projektinsa. Paljon löytyy myös Eurooppalaisia viinejä, jotka jätän suosiolla paikallisille juotavaksi. Barossa ja Hunter’s Walley on viinialueita, jotka on kyllä vuoden aikana valloitettava!
Asiakkaat ovat supersosiaalisia, niin toisilleen kun tarjoilijallekin. Kun small talk, vasen kaista ja Aussi-aksentin ymmärtäminen on hallussa, niin huomaa päässeensä jo pitkälle. Porukka pälättää menemään pöydissä niin, että kovempikin kyyppari jää alakynteen. Mutta jos sulla on asiaa, niin pitää rohkeasti vaan änkeä väliin myymään vaikka lisää viiniä. Very Finnish Problems -kaltaisia hiljaisia hetkiä ei täällä kerta kaikkiaan tule eteen. Musta tuntuu, että Ausseilla on koko ajan asiaa!
Suositteleva palvelu eli myynti on siis huomattavasti haastavampaa Ausseissa. Osittain siitä syystä, että asiakkaat puhuvat niin paljon, etteivät kerkeä kuuntelemaan. Tässä on vielä kikat ja konstit opittavana: Miten saan asiakkaan rohkaistua tilaamaan menun, tietyn cocktailin tai viinipaketin sen sijaan, että hän tilaa stereotyyppisesti muutaman annoksen, Margaritan ja lasin Shirazia.
Yleisesti tarjoilijoiden ammattitaidossa on täällä vielä parantamisen varaa. Kukaan ei oikeastaan kouluttaudu tarjoilijaksi, vaan hommia painaa lähinnä backpackerit ja opiskelijat. Ala kaipaisi kieltämättä pientä kasvojenkohotusta, vaikka paikallisen edistämissäätiön toimesta!
Moni asia hoidetaan täällä täysin eri tavalla, kuin Suomessa! Yksi kotisuomen klassisista tarjoilijan murheenkryyneistä on laskujen jakaminen ja erittely. Täällä kukaan ei tilaa erikseen omaa laskua, vaan jokaiseen pöytään viedään aina yksi yhteinen lasku. Asiakkaat sitten pohtivat kuinka paljon kukin maksaa ja tarjoilija näpyttelee summan maksupäätteeseen ja hoitaa maksun lähimaksulla käden käänteessä. Kätevää eikö vain?
Kierrätys ja kestävä kehitys on askeleen verran Suomea perässä ja perehdyinpä asiaan jo alkumetreillä. Jätteet lajitellaan kolmeen astiaan: kierrätys, paperi ja pahvi ja sekajäte. Keltainen roskis eli kierrätys puhuttaa eniten, koska sinne lentää kaikki minkä voi sulattaa ja käyttää uudestaan kuten lasi, metalli ja kova muovi. Jätelaitoksessa sitten lajitellaan tämä keltainen jäte. Noh, hommahan ei menekään ihan oppikirjan mukaan, vaan roskaa tulee niin paljon, että sitä laivataan Kiinaan, joka juuri ilmoitti ettei enää vastaanota Aussirojua. Kierrätettävä jäte siis päätyy suureksi osaksi sekajätteen ja biojätteen mukana kaatopaikalle. Puhutaan Australian jätekriisistä, joka on harva se päivä otsikoissa.
Näistä yllätyin:
Setelit ovat muovia.
Tupakka-aski maksaa $30.
Työehtosopimusta ei ole, eikä muuten ammattiliittoakaan.
Australia on niin iso, että sen sisään mahtuisi yli 22 Suomea.
Baarien aukioloaikoja on rajoitettu kovalla kädellä. Useimmissa paikoissa ei saa väkeviä alkoholeja klo 24 jälkeen.
Suomesta kaipaan ruisleipää, lonkeroa ja kavereita. Aika tuntuu vierähtävän niin nopeasti, etten kerkeä kenguruakaan nähdä, kun sitä ollaan taas kotimatkalla.
