”Äiti, äiti, muikkukauppias tuli pihaan”, riensin riemuissani sisälle kertomaan. Jos muikkukauppiasta ei muutamaan viikkoon kuulunut, jo mietittiin, miksi saalista ei tule. Olen ollut mukana myös nuotalla. Aamutuntien usvaiset hetket, yön viileys poskilla ja auringonnousun kilotus muikkujen kyljissä ei hevin unohdu. Minulle se oli luontoelämys, kalastajalle työ ja leipä. Siinäkö on se maku? Pääsin lapsena aina mukaan kala-aterian valmistukseen muikkujen puhkomisesta alkaen, vain sormin tietenkin! Pieneen kulhoon ruisjauhoja, osa karkeaksi jauhettuja, sekaan suolaa, muikkujen leivitys ja pannulle. Kalojen kaunis ruskistus, kääntäminen ja ensimmäisen muikun tie vie sormin suuhun. Lisäkkeeksi valmistettiin aina perunamuusia. Nyt muikkukauppani on marketin kalatiski tai tori, saalista saa perattunakin. Paistetut muikut pannulla tai uunissa ovat perheemme arkiruokaa. Yhtä tärkeä osa muikut ovat kesän viettoamme; mökkivieras, ulkomaalainenkaan ei pety, kun muurinpohjapannulla paistuvat muikut. Ja loput pistellään kylminä poskeen kesäyön yöpalana. Suomen kirkkaiden järvien ja luonnon parasta, ravitsevaa antia: Paistetut muikut ovat kansallisruoka ykkönen.
Arja Lyytikäinen, Valtion ravitsemusneuvottelukunta/EVIRA
