Suomalainen kalakeitto on yksi ruokakulttuurimme helmistä. Sana kalakeitto on yleisnimi keitolle, joka valmistetaan usein hyvin erilaisista raaka-aineista. Liemessä voi olla kermaa tai se voi olla kirkas. Kalakeitossa on joskus porkkanaa, joskus taas ei. Tunnettuja nimiä on myös saaristolaiskalakeitto, kainuulainen kalakeitto ja jne. Yhteinen nimittäjä on, että kaikissa kalakeitoissa on ainakin kolme samaa raaka-ainetta; liemi, kala ja perunat. Kalakeitto on yhtä muuntautumiskykyinen tai jopa muuntautumiskykyisempi kuin maailman kuulu Bouillabaisse. Kalakeitto on kuin kameleontti; se muuntautuu arkisesta kirkasliemisestä keitosta salonkikelpoiseksi täyteläisen kermaiseksi keitoksi, jossa aromikkaiden juuresten lisäksi maistuu kalan hieno aromi, joita täydentää voin hempeä ja pehmeä aromi. Kaikki oman arvonsa tuntevat kokit kuullottavat perunoita ja juureksia voissa, ennen liemen ja mausteiden lisäämistä.
Kun saamme vieraita ulkomailta, on jokseenkin itsestään selvää, että valmistamme heille kalakeittoa. Yleensä se on lohikeitto, mutta onneksi myös silakkaa, siikaa ja kuhaa käytetään runsaasti – ne ovat tunnusomaisesti suomalaisia kaloja.
Kalakeitto on kiistatta suomalainen kansallisruoka. Keitto on aina helppo valmistaa, se mukautuu tilaisuuden ja vuodenajan mukaan. Siihen voidaan lisätä kermaa, maitoa tai vaikkapa sulatejuustoa. Maitotaloustuotteiden käyttäminen ruoanvalmistuksessa on yksi ruokakulttuurimme ominaispiirre. Keittoon lisätään myös aina hienonnettua tilliä. Muualla maailmassa tillin käyttö ei ole niin tarkkaan määritelty kuin suomessa; se on kalan ja kalaruokien mauste. Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli. Voiko ja pitääkö kaikille tuttua suomalaista kansallisruokaa enempää perustella – mielestäni ei.
Kim Palhus, Gastronomien seura
